Retro-Mira
Tämä jutun nimi olisi voinut olla “elämäni jumpat”, mutta koska se kuulostaa kokonaisesta kirjalta, säästettäköön se tuonnemmaksi.Sain muutama viikko sitten ihanaa palautetta vierailevalta vesijumppa-asiakkaalta: “ihan sairaan hyvä ja kiva jumppa, oli jotenkin retro-meininki”. No, sitähän mä olen, tekoälyltä kysyttynä “vanhanaikainen mutta uudelleen arvostettu”. Siitä se sitten lähti, idea muistelmista – onhan nyt tavallaan juhlavuosi.
Haaveammattini
Keksin yläasteen ysiluokalla, yhdellä opon tunnilla, että haluan liikunnanopettajaksi. Selasin oppitunnilla sellaista paksua, muistaakseni keltaista opasta, missä esiteltiin kaikenlaisia ammatteja ja niiden koulutuspaikkoja. Opoilu oli tuolloin vähän erilaista kuin nykyään. Tajusin, että on olemassa ihan oikeita liikunnanopettajia ja niitä koulutetaan Jyväskylän yliopistossa, melkein Kannonkosken naapurikunnassa.
Olin ihan että VAU, tuonne mä haluan!!
Miksi en ollut tajunnut että on olemassa “oikeita” liikunnanopettajia? No, meidän 70 oppilaan yläasteella ei tietenkään riittänyt tunteja joka aineen opettajalle, joten mm. liikuntaa meille opetti kuka milloinkin, Auvo, reksi tai joku muu, kuka nyt sattui ehtimään. Myöhemmin olen ymmärtänyt että saattoihan muissakin taito- ja taideaineissa olla hieman epäpätevää porukkaa.
Tykkäsin miltei kaikenlaisesta liikunnasta, ajattelin että olen ihan taitava ja monipuolinen ja rakastin jo tuolloin ohjaamista. Meillä oli Kannonkoskella mm. oma tanssiryhmä Smile, minkä treenejä pääsääntöisesti ohjasin.
Päätin, että aion liikunnalle! Voi miten helppoa!
Haave liikunnanopettajan opinnoista vahvistui lukiossa Saarijärvellä, missä sain ilokseni liikkua ihan oikean liikunnanopettajan, Annukka Ollin opissa. Annukka auttoi minua paljon myös liikunnalle pääsemisessä ja lajitreeneissä pääsykokeita varten.
Ei se opiskelupaikan saaminen nyt ihan helppoa ollut, mutta pääsin kuin pääsinkin liikunnalle -94, toisella yrittämällä. Sain paikan myös liikunnanohjaajakoulutukseen Vierumäelle, mutta valitsin opinahjoksi Jyväskylän.
RyhmäliikuntaFriikki
Alottaessani opiskelun Jyväskylässä, ihastuin samantien yliopistoliikunnan tarjontaan, erityisesti monipuolisiin ryhmäliikuntatunteihin.
Ihan kuin opintojen puitteissa ei olisi saanut liikkua tarpeeksi, notkuin vielä iltaisinkin aerobictunneilla, slidessä, stepissä, kuntopiirissä ja milloin milläkin jumppatunneilla. Olin ihan haltioissani monipuolisesta liikuntatarjonnasta – niin erilaista kuin pienellä kotipaikkakunnallani, tietenkin.
Ryhmäliikunnoissa ihailin erityisesti Merja Kalajan ohjaamia tunteja – ne oli nerokkaasti suunniteltu ja ohjattu, jumppia oli helpppo seurata, ne etenivät kehittelyineen loogisesti ja ne olivat supertehokkaita!
Siitä kaikki siis alkoi ja tänä syksynä 2025 olen itsekin ohjannut ryhmäliikuntaa kolmenkymmenen vuoden ajan. Retroa.
Airopikki löysi Kannonkoskelle
Aloitin Merjan ja muiden huikeiden ohjaajien innoittamana aerobic-tuntien ohjaamisen Kannonkoskella syksyllä -94 tai -95. En edes muista oliko nuo tunnit kansalaisopiston tunteja vai ihan omiani, mutta hiki virtasi ja hauskaa oli. Tunnit pidettiin siellä vanhan koulun liikuntasalissa, kuka muistaa? Oliko salissa ilmastointia – no ei ollut. Oliko hyvä äänentoisto tai oliko bluetuuttia – no ei ollut! Sain soittimen lainaan alakoulun opehuoneesta ja olin kopioinut liikunnalta menevää aerobic-“pötkömusaa” tdk- kasetille tai cd-levylle, mikä rytmitti niin askelsarjoja kuin lihaskunto-osiotakin. Miten huikeita muistoja!
Opiskeluajan ohjasin jonkun verran ryhmiä myös Jyväskylässä ja yliopistoliikunnalla. Uimaopettaja Ilkka Keskisen kanssa teimme vaihtokaupat: hän tuli valokuvaajaksi häihimme ja minä puolestaan ohjasin hänen muutamalle liikeoppiryhmälle vesijumppia. Näin toimi vaihtotalous 90-luvulla.
Ikaalisten jumpat
Muutettuamme Ikaalisiin vuonna 2000 ohjasin kansalaisopistolla useita vuosia aerobic-tunteja ja steppiä. Oliko muunneltavia ja kevytrakenteisia step-lautoja? No ei ollut, vaan me haettiin sieltä vanhan liikuntahallin parvelta ne vaneriset steppilaudat :-). Tuo aika oli aerobicin kulta-aikaa ja jumppaajia oli yhtenä syksynä kauden alkaessa ilmoittautunut 70 yhteen ryhmään. On hienoa, että tuolloin 2000-luvun alussa tunneillani jumpanneet naiset käyvät ohjauksissani edelleen tai liikkuvat jotenkin muuten aktiivisesti. Vierivä kivi ei sammaloidu, liike on lääke ja-mitä-näitä-sanontoja-nyt-onkaan.
Vierailin satunnaisesti Toivolansaaren kesäjumpissa ja jatkoin sinnikkäästi ohjauksia ensimmäisen lapsen synnyttyä. Tuolloin jumpista oli aina kova kiire kotiin ja tyttäreni onkin saanut maistaa äidinmaidon mukana myös hitusen jumppahikeä. Kun sitten toinen lapsi syntyi ja he saivat vikkelät jalat alleen, jäi ohjaaminen tauolle useaksi ruuhkavuodeksi.
Kun jatkoin, jatkoin ohjaamista kansalaisopistossa ja kävin ohjaamassa Hyvän olon jumppia Riitialassa, Kovelahdessa, Luhalahdessa ja Sisätössä. Palaute kyliltä oli aina aivan ihanaa ja se korvasi moninkertaisesti pitkän ajomatkan. Muistan, kun ekan kerran ajoin Sisättöön, ajattelin etten taida ikinä tulla perille. Tottuessani reittiin, matka tietenkin lyheni ja talvella jäätie lyhensi matkaa mennen tullen.
Hämeenkyrö go go
Hämeenkyrössäkin jumpattiin, työnantajana Timmi, kuka muistaa nämä vuodet? Ensin jumpattiin Tippavaarassa, kunnes Timmi siirtyi Hämeenkyrön keskustaan, vanhan Siwan viereen, sinne alakertaan. Tuolloin ohjasin aerobic-tunteja, steppiä ja tanssitunteja.
Myös työkavereiden kanssa on jumpattu muutamina talvina yhtärin tanssisalissa – en näköjään ole osannut elää ilman ryhmien ohjaamista, vaikka koko tämän ajan olen myös opettanut liikuntaa yläkoululaisille.
Moni on vuosien varrella ihmetellyt, kuinka olen jaksanut päivätyön lisäksi ohjata ryhmiä vielä vapaa-ajalla? Ryhmäliikunnan ohjaus on kuitenkin ollut aina ihanaa vastapainoa opetustyölle, sillä jumppien suunnittelu ja ohjaus on mukaansatempaavaa, vaihtelevaa ja ohjaaminen palkitsevaa, sillä niiltä tunneilta lähdetään poikkeuksetta kotiin hymy huulilla.
Spa ja oma yritys
Irtisanouduttuani opettajan työstä olen ajatellut, että ilmeisesti ympyrä sulkeutuu ja minun täytyi saada kokea myös vapaa-ajan liikunnanohjaus ja liikuttaminen, olihan minulla 30 vuotta sitten opiskelupaikka myös Vierumäellä? Tällä hetkellä saan ohjata Ikaalinen Spassa ja Huoltamo Gymillä sekä yritykseni puolesta lukuisissa eri tapahtumissa ja eri yritysten tyhy-päivissä. Olen saanut valtavan hyvää palautetta. Se tuntuu ihanalle ja vahvistaa, että tein kaiketi oikean ratkaisun irtisanouduttuani vakituisesta virasta.
Liikunta ja liikkuminen on aina kuulunut elämääni. On hyvin harvoja lajeja mistä en pidä, monipuolisuus minut liikunnallekin auttoi. En pidä kilpailemisesta, mutta itseni haastamisesta ja uuden oppimisesta nautin. Liikunnasta tuli myös työni ja se yhdistää meidän koko perhettä, jopa sukua ja ystävyyssuhteita. Monipuolinen liikunta ja liikkuminen on myös minua ja puolisoani yhdistävä harrastus.
Koska rakastan myös ohjaamista, tämä kaikki selittänee liikuttamisen palon, mitä kannan sisimmässäni. En ole koskaan päässyt “flow”-fiilikseen esimerkiksi juoksulenkillä, mutta jumpissa, tanssitunneilla ja niitä ohjatessa olen ollut monestikin ihan “taivaissa”. Musiikki, se kun näkee kuinka suunniteltu tunti toimii, innokkaat jumppaajat, hymyilevät kasvot ja hyvä meininki on ihan älyttömän upeaa.
Ehkä sisälläni elää jonkinlainen ohjaaja-artisti.
Ohjaajana saama palaute on tietenkin ihanaa: “oli kiva jumppa”, “sulla on täällä joogassa rauhallinen ote ja ihana äänensävy”, “ihanat musavalinnat” tai “askelsarjat”, mutta se kertoo myös huikeaa liikunnan ilosanomaa: “mun kunto on selvästi parantunut”, “olipa hyvä kun tuli lähdettyä, nyt on paljon parempi olo kuin ennen jumppaa”, “tämä tanssitunti on mun viikon henkireikä”. Ja on sanomattakin selvää miten tärkeitä liikunnan terveysvaikutukset ovat: se, kun joku on saanut jumpan avulla pudotettua painoa, liikkuvuus on kehittynyt, tai iäkkään jumppaajan kunto ja kävelykyky on huomattavasti parantunut vesijumpatessa. Se, ettei joku enää kärsi päänsäryistä tai on saanut voimaa keskivartaloon, minkä ansiosta selkäkivut ovat vähentyneet.
Uskon liikuntaan, liikkumiseen ja liikkeeseen ja siihen, että se laittaa hyvää oloa kiertämään, tekee elämästä elinvoimaisemman, positiivisemman ja terveemmän. Liikunta antaa niin paljon ja vielä enemmän – enemmän vuosia elämään ja enemmän elämää vuosiin.
Meidän keho on ainutlaatuisesti toimiva kokonaisuus ja se on luotu aktiiviseksi. Kyllä, meidän tulisi pitää siitä parempaa huolta passiivisessa nykymaailmassa.
Olen suunnattoman kiitollinen kaikista kohtaamisista, keskusteluista, yhteisistä kokemuksista ja jumppahetkistä ja teistä ihan jokaisesta henkilöstä, keitä olen vuosien aikana kohdannut. Teitä on varmasti satoja, ellei tuhansia. Tehdään itsellemme palvelus ja pysytään liikkeessä!
Mä olen sun apuna ja siellä ryhmän edessä sinua varten!